  |
 
|
 |
|
||
  |
|
|
Uusi aina parempi? Korjausrakentajan tärkein periaate on
yksinkertainen: älä korjaa turhaan. Paljon on tehty turhaa työtä
vaihtamalla rakennusmateriaaleja pelkästään sen vuoksi,
että vanha mielletään epäkelvoksi. Monissa tapauksissa
asia on päinvastoin. Vanhan maatalon isäntä soitti Museovirastoon ja kysyi neuvoa. Hän halusi vaihtaa vanhat turve-eristeet mineraalivillaan. Syyksi hän ei osannut sanoa muuta kuin eristeen iän - eihän niin vanha voi toimia kunnolla! Vanhan talon ylä- tai alapohjan turve-eristeitä on turha lähteä vaihtamaan mineraalivillaan. Turve on edelleen täysin toimiva eriste - onpa se tulossa uudelleen markkinoille puhallettavassa muodossa. Sen lämmöneristävyys on hyvä, ja sen kyky siirtää kosteutta ylivertainen mineraalivillaan verrattuna. Happamana aineena turve ei innosta mikrobeja lisääntymään. Sen sijaan mineraalivillan pH on bakteereille otollinen. Toisin kuin usein luullaan, mineraalivillassa mikrobit kasvavat hyvin. Vaikka itse lasi- tai kiviaines on epäorgaanisena turvallista, orgaaniset sideaineet, kuten amiinihapot, urea ja mineraaliset öljyt kelpaavat pieneliöille ravinnoksi. 
Vanhaa hirsitaloa oli jossain vaiheessa jatkettu rankarakenteisena ja mineraalivillaa käyttäen. Jostain syystä rakenteisiin pääsi kosteutta. Muutaman vuoden päästä uudesta osasta todettiin lattiasieni. Se oli levinnyt kohti vanhaa osaa, mutta pysähtynyt mineraalivillan vaihtuessa turve-eristeeseen.
Uudet määräykset eivät velvoita Korjausrakentamisessa ei ole pakko noudattaa uusimpia rakennusmääräyksiä, vaan siinä sovelletaan niitä määräyksiä, jotka olivat voimassa kun rakennus tehtiin. Niinpä mikään määräys ei velvoita vanhan korjaajaa uusimaan ikkunoita tai asentamaan lisäeristeitä, se vain tuhoaisi rakennuksen historiallisia arvoja. Terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyviä määräyksiä täytyy kuitenkin aina noudattaa. Vanhoja pintamateriaaleja on turha repiä pois, jos uuden saa kätevästi päälle. Työtä säästyy ja taloon arkistoituu pala historiaa. Sisäilman laatu on monen tekijän summa Sisäilman laatu on varsin monen tekijän summa, ja ristiriitaistakin tietoa esimerkiksi eri materiaalien päästöistä on olemassa. Turvallisia materiaaleja on puhdas puu ja sen eri muodot: selluvilla, puukuitu, paperi ja pahvi. Myös pellavaeristeitä ja turvetta voi huoletta käyttää. Tiili, kivi, savi ja lasi eivät nekään aiheuta haitallisia päästöjä. Hirsiseinä ei tarvitse kosteussulkua. Tutkimusten mukaan kosteus ei ehdi siirtyä hirren lävitse vuodenkierron mittaan. Ainoastaan pintakerrosten kosteus vaihtelee, ja pinta ehtii kuivua kuivana kautena. Sen sijaan pvc-muovia sisältävät tuotteet ovat ongelmallisia, samoin erilaiset side- ja liima-aineet. Muovimatot, liuotinpohjaiset maalit, lakat ja puunsuoja-aineet sekä tasoitteet ovat yleisesti ottaen tarkkailulistalla. Yleisohjeen mukaan tuote joka haisee, päästää jotain huoneilmaan. Tosin kaikkia haitallisia aineita nenä ei paljasta. Formaldehydiä haihtui ennen pääasiassa lastulevystä. Nyt kun se ongelma on tiedostettu ja poistettu, erilaiset tekstiilit ovat nousseet merkittäväksi päästölähteeksi. Perinteisiä maaleja (liima-, kalkki-, temperamaalit) pidetään yleisesti sisäilman kannalta hyvinä. Pellavaöljymaali voi tuottaa päästöjä kuivumisvaiheessa, mutta ei myöhemmin. Materiaalivalintoja helpottamaan on luotu päästöluokittelu. Parhaasen M1-luokkaan kuuluvat tuotteet ovat turvallisia, joskaa eivät täysin päästöttömiä. Toisaalta luokituksen ulkopuolelta löytyy turvallisia tuotteita, esimerkiksi pienten yritysten tuotteista, joille ei ole kustannussyistä haettu päästöluokitusta. Näitä ovat myös monet edellämainitut luonnonmateriaalit. Hyvää sisäilmaa ei kuitenkaan saavuteta pelkästään hyvillä materiaaleilla. Huolellinen asennus takaa sen ettei kosteutta jää rakenteisiin ongelmia keräämään. Jatkosta rakennuksesta tulee huolehtia, ja pitää ilmanvaihto toiminnassa. Pasilan virastotalo oli aiemmin paljon esillä 'sairas talo' -ongelmansa vuoksi. Tehtiin paljon kalliita tutkimuksia ongelman selvittämiseksi. Syytettiin mm. liian lämmintä huoneilmaa. Asia hävisi julkisuudesta. Myöhemmin, sattumalta, löydettiin eräästä huoneesta kaapin alta homekasvusto. Se johti laajempiin tutkimuksiin; sama kaappi, sama ongelma muissakin huoneissa. Perimmäinen syykin vihdoin selvisi - siivooja oli pessyt lattioita liialla vedellä. Rakennuksen oikea käyttö on osa kokonaisuutta! Maire Heikkinen
|
|
||||||
