Keskimäärin
kotitalouksissa syntyy jätettä 169 kg/henkilö,
tästä kompostoitavaksi soveltuvaa eloperäistä
jätettä on kolmannes. Työtehoseuran tutkija
Sirkka Malkin mukaan sopiva kompostorin koko
neljän henkilön taloudessa olisi 200-300 l. "Komposti
käynnistyy täyteen tehoonsa vasta, kun biomassaa
on 2/3 säiliön tilavuudesta, mikäli kompostisäiliö
on siis liian suuri, ei kompostoituminen tapahdu tehokkaasti.
Mikäli samaan kompostiin kerätään myös
puutarhajätettä, niin silloin tarvitaan tietenkin
suurempi kompostori." Puutarhassa syntyviä lehtikasoja
sekä kasvijätettä voidaan kompostoida kehyskompostissakin.
Lehtien maatuminen nopeutuu, jos lehtikasan kerrosten väliin
lisätään ruohosilppua tai kompostista tyhjennettävää
raakaa kompostia.
Kompostissa biojätettä hajottavat erilaiset pieneliöt,
kuten bakteerit ja sienet. Ne tarvitsevat elääkseen
happea, kosteutta ja ravinteita. Sirkka Malkin mukaan tutkimuksissa
on todettu, että kotitalouksien biojätekompostorit
ovat olleet useammin liian kuivia kuin märkiä. "Sopivan
kosteustilanteen selvittäminen tapahtuu helpoimmin puristamalla
kompostimassaa nyrkissä, mikäli massasta tihkuu
kosteutta, on kosteus sopiva, mikäli siitä valuu
nestettä on se liian märkää ja mikäli
siitä ei puristu yhtään pisaraa, se on liian
kuivaa. Kompostin kastelu on helppoa vaikka kastelukannulla.
Liian märkään kompostiin sekoitetaan lisää
seosainetta." Kompostoinnin tehokkuutta voi seurata lämpömittarin
avulla siihen asti, kun kokemus riittää kompostin
viestien "lukemiseen". Kompostin ollessa hyvässä
toiminnassa on sen lämpötila yli 60 astetta. Parhaiten
tuo vaihe saavutetaan kesäaikaan, sillä tutkituissa
lämpöeristetyissä, mutta pienissä yhden
talouden kompostorimalleissa on ongelmana keskitalvella kompostin
jäätyminen. Tällöin kompostoitumisprosessi
keskeytyy, mutta mikäli kompostin tilavuus riittää,
eli se ei ehdi talvella täyttyä, ei jäätymisestä
aiheudu ongelmaa -komposti käynnistyy pakkaskauden jälkeen
kevään koittaessa.
Kompostin voi rakentaa itsekin, kunhan huolehtii riittävästä
ilman kierrosta kompostisäiliössä, riittävästä
jyrsijäsuojauksesta sekä tyhjentämisen helppoudesta.
Kaupallisissa kompostorimalleissa on runsaasti valinnanvaraa.
Ongelmana onkin se, ettei kompostorimalleilla ole testausjärjestelmää,
joten useiden mallien joukosta parhaan valinta on usein onnen
kauppaa. Sirkka Malkki painottaakin harkintaa kompostorin
valinnassa ja suosittelee tarkastettavaksi ilman kierron järjestämisen
lisäksi kompostin tyhjennystavan.
Kaikkein tärkein rooli kompostoinnin onnistumisessa
on kuitenkin sen käyttäjällä. Seosaineen
koostumukseksi hän suosittelee turpeen ja hakkeen seosta.
Hake antaa kompostimassalle sen tarvitsemaa ilmavuutta ja
turve sitoo hyvin nestettä. Seosaineen koostumuksella
on merkitystä myös kompostimullan ravinnepitoisuuksiin
-hakkeen käyttö parantaa kompostin lannoitearvoa,
sillä se sisältää runsaasti hivenaineita.
Raakaa eli juuri kompostorista tyhjennettyä kompostia
ei kannata laittaa suoraan kasveille, ellei tiedä, että
ne sen kestävät. Voimakkuutensa takia raaka komposti
voidaan käyttää suoraan puutarhassa pensaiden
ja puiden juurille tai sitä voidaan sekoittaa lehtikompostiin.
Kompostorin tyhjennyksen yhteydessä pinnalla oleva keskeneräinen
kompostimassa otetaan sivuun, kompostin pohjalle laitetaan
risuja ilmavuuden varmistamiseksi ja raain kompostimassa nostetaan
takaisin kompostiin -näin varmistetaan prosessin käynnistyminen.
Hyvä kompostorin tyhjennysajankohta olisi Sirkka Malkin
mukaan kesän loppupuoli. Tällöin komposti ehtii
vielä käynnistyä ennen kylmää syyskautta.
Kompostoinnissa esiintyvien ongelmien parasta ehkäisyä
on huolehtia kompostin olosuhteista. Mikäli kärpäsiä
tai muita itikoita tai hajua kuitenkin esiintyy, niin tärkeintä
olisi saada kompostin lämpötila nousemaan -kärpäsen
toukat kuolevat yli 43 asteen lämpötilassa, joten
pintakerroksen sekoittaminen kompostin kuumempaan osaan ja
huolellinen seosaineen käyttäminen auttavat tilannetta.
Usein kompostin haaleuteen on syynä se ettei siihen riitä
tarpeeksi biojätettä, kesällä tuoreen
ruohosilpun lisäys vauhdittaa kompostoitumista. Kärpäsiä
voi hävittää myös kärpästen
toukkia tuhoavalla kärpäsbakteerilla (Dudustop)
tai pyretriini-pohjaisella torjunta-aineella. Tuhkaa tai kalkkia
ei kompostiin kannata lisätä, sillä ne estävät
pieneliöstön toimintaa ja siis hidastavat merkittävästi
kompostoitumista.
Lempilapsekseen Sirkka Malkki mainitsee kompostikäymälät.
Niissä ulosteet ulosteita ei huuhdota vedellä viemäriverkkoon
kuormittamaan vesistöjämme, vaan ulosteiden sisältämät
suuret ravinnekuormat saadaan kierrätettyä hyötykäyttöön.
Kompostikäymälöitä eli käyskiä
on erilaisia tyyppejä. Virtsan erottelu kiinteästä
käymäläjätteestä tai kompostimassaan
sekoittuminen, kompostisäiliön tilavuus sekä
valmiina hankittu tai paikalla rakennettu ovat kompostikäymälöiden
erilaisia tyypityskriteereitä. Kuten biojätekompostereiden
on kompostikäymälälaitteiden vertailu vaikeaa,
koska riittävää tutkimusta ei näistäkään
laitteista ole tehty, Sirkka Malkki toteaa.
Myös käymälöiden osalta käyttäjä
on avainasemassa kompostin toiminnan suhteen. Nykyiset sisätiloihin
sijoitettavat mallit poikkeavat perinteisen ulkohuusitunkion
olemuksesta monin tavoin. Kompostiäymälä on
tuuletuksen ja toimivan kompostoitumisen ansiosta jopa hajuttomampi
asiointipaikka kuin vesivessa.
Toiset käyttäjät lisäävät seosainetta
jokaisen ison asian jälkeen kupillisen toiset ovat päätyneet
noin kerran viikossa tapahtuvaan seosaineen lisäykseen
(noin 10 l). Tarvittavaan seosaineen määrään
vaikuttaa myös se onko käymäläistuin virtsan
erotteleva vai ei.
Suurisäiliöisiin käymälämalleihin
voi laittaa myös biojätteen, jolloin erillistä
biojäteastiaa ei keittiössä enää
tarvitse säilytellä eikä astiaa tarvitse käydä
ulos tyhjentämässä. Sisätiloissa sijaitseva
kompostikäymälä toimii myös ympärivuoden.
Mikäli virtsa erotetaan käymäläjätteestä,
sen sijoitus on erittäin merkittävää,
sillä virtsassa on valtaosa ulosteiden sisältämistä
ravinteista. Eli missään tapauksessa ei virtsaa
tule johtaa pesuvesille tarkoitettuun jäteveden puhdistusjärjestelmään.
Koska virtsa on lähes steriiliä, se soveltuu hyvin
lannoitekäyttöön vedellä laimennettuna.
Virtsasäiliö tulee olla viileässä ja valolta
suojatussa paikassa. Parhaiten nämä kriteerit täyttyvät,
kun umpisäiliö sijoitetaan maahan. Virtsasäiliön
koko tulisi olla henkeä kohden vähintään
viisisataa litraa. Virtsan voi käyttää lannoitteena
vedellä laimennettuna nurmelle ja muille kasveille joiden
tuoreita osia ei syödä. "Kotitaloudessa kerätyn
virtsaliuoksen ravinteiden hyödyntämiseen tarvittaisiin
hieman yli aari nurmikkoa kutakin perheenjäsentä
kohti" kerrotaan Työtehoseuran Maataloustiedotteessa
(9/1999).
Käyttökokemuksista Sirkka Malkki tiesi kertoa,
että varsinkin monilokeroisten (Vera, Ekolet) kompostikäymälöiden
käyttäjät ovat olleet hyvin tyytyväisiä
käymälän toimintaan. Niissä tyhjennysväli
saattaa olla jopa neljä vuotta. Yleensä käymäläjäte
tarvitsee jälkikompostoinnin, jonka olisi hyvä sisältää
ainakin yksi talvikausi ulkolämpötilassa, tällöin
voidaan varmistaa viimeistenkin taudinaiheuttajien häviäminen
kompostista pakkasten aikana. Kompostikäymälän
käyttäjän palkkana ovat sekä säästyvät
vesi- ja jätevesimaksut (vesivessan veden kulutus jopa
½ kokonaisvedenkulutuksesta) että ravinteiden
kierto omien viljelysten käyttöön.
Referaatti: Outi Palttala-Heiskala
Forssan ammatti-instituutin Luonnonmukaisen
rakentamisen koulutus järjesti teemapäivän
kompostoinnista ja jätevesien puhdistuksesta haja-asutusalueilla
22.9.2002.
|
