  |
 
|
 |
|
||
  |
|
|
Museovirasto
on kulttuuri- ja tutkimuslaitos sekä suojeluviranomainen. Se vastaa
maamme aineellisen kulttuuriperinnön ja -ympäristön säilymisestä
ja sitä koskevan tiedon kartuttamisesta ja jakamisesta. Virasto palvelee
monipuolisesti kansalaisia, päättäjiä, museoalan ammattilaisia,
tutkijoita ja opiskelijoita. Yksikkö palvelee ja ohjaa omistajia ja viranomaisia
suojelutavoitteiden toteutuksessa. Restauroinnin teorian ja käytännön
ratkaisujen sekä koulutuksen kehittäminen kuuluu myös restaurointiyksikön
tehtäviin. Sen työntekijöillä on teknisen alan peruskoulutus. Korjausrakentamisen asiantuntija-apua löytyy myös maakuntamuseoista. Niissä työskentelee rakennustutkijoita. Museoviraston kanssa on sovittu työnjaosta, jonka mukaan maakuntamuseot vastaavat yksityisten ja kuntien omistamien rakennusten säilyttämisestä. Valtion omistaman (tai aiemmin omistaman) rakennuskannan restauroinnin ohjauksesta ja valvonnasta vastaa Museovirasto. Tästä huolimatta kaikki voivat hyödyntää Museoviraston asiantuntemusta. Alueelliset ympäristökeskukset vastaavat kaavoitus- ja poikkeuslupa-asioista. Tietopalvelut Restaurointiyksikkö jakaa korjaajille käytännönläheistä restaurointitietoa. Korjauskortisto tarjoaa ohjeita lähinnä puurakennusten korjaajille. Puutietokantaan on talletettu haastatteluin kerättyä rakentamistietoutta sadan vuoden ajalta. Sen avulla on mahdollista säilyttää alueellista omaleimaisuutta. Rautatierakennukset ovat eristyispiirteidensä takia saaneet oman kortiston. Taitajat-tiedostoon on kerätty eri alojen taitajien yhteystietoja. Lisäksi Museoviraston nettisivuilta löytyy Kansallismuseossa esillä olleeseen tapettinäyttelyyn perustuva Verhotut seinät -niminen nettinäyttely. Avustukset Museovirasto jakaa entistämisavustuksia rakennushistoriallisesti arvokkaille kohteille. Hakemuksia tulee vuosittain noin 400-500. Jättöaika vaihtelee hieman vuosittain, mutta on yleensä syys-lokakuussa. Jaettava summa on noin 800 000 euroa. Myös alueelliset ympäristökeskukset jakavat avustuksia. Hakuajat ovat samat Museoviraston kanssa. Näin hakemukset voidaan tarvittaessa ohjata oikeaan osoitteeseen. Onko korjauskohteesi suojeltu? Suomessa vanha rakennuskanta on pieni. Ennen vuotta 1929 rakennettujen osuus koko rakennuskannasta on vain 7,5 %. Niistäkin vain osa on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Tästä pienestä perinnöstä on syytä pitää hyvää huolta. Ennen rakennushankkeeseen ryhtymistä on syytä selvittää, onko kyseessä suojelukohde. Rakennukset voi olla suojeltu joko lailla, asetuksella tai asemakaavalla. Keskeisimmät toimialaan liittyvät, aineellisen kulttuuriperinnön suojelua ohjaavat erityislait ovat muinaismuistolaki ja rakennussuojelulaki. Suojelua koskevia säännöksiä on myös mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa ja kirkkolaissa. Museovirasto tekee lakien nojalla päätöksiä tietyissä suojelua koskevissa asioissa ja toimii lausunnonantajana asioissa, joissa päätösvalta on muilla viranomaisilla. Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla voidaan kaavassa määritellä jokin kohde suojelluksi. Tällaisia kaavalla suojeltuja kohteita arvioidaan olevan Suomessa noin 25000. Tarkkaa lukua ei tiedetä, koska keskusrekisteriä niistä ei ole olemassa, vaan kaavasuojelun selville saaminen edellyttää asian tiedustelua ao. kunnasta osoitteen tai tontin rekisterinumeron perusteella. Muinaismuistolailla on suojeltu sata vuotta vanhempia kiinteitä jäännöksiä. Niitä on noin 15000. Luettelo on nähtävissä Museoviraston sivuilla. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset ovat löydettävissä mm. Museoviraston arkeologian osaston vuonna 2001 julkaisemasta kirjasta "Maiseman muisti". Rakennussuojelulaki on eräänlainen "hätälaki", jolla on suojeltu vain noin 220 vuoden 1917 jälkeen rakennettua rakennusta, tyypiltään hyvin erilaisia. Rakennussuojeluasetus koskee pelkästään valtion omistamia rakennuksia. Kirkkolain nojalla on suojeltu 500 ennen vuotta 1917 rakennettua kohdetta. Lausunnot Rakennussuojeluesitysten lisäksi Museovirastolta voi hakea lausuntoa rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta tai korjaussuunnitelman soveltuvuudesta rakennukseen. Lausunnon haku on pakollista silloin kun kaavamääräykset tai jo suojellun rakennuksen suojelumääräykset niin määräävät. Lausuntoa on hyvä pyytää niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista, jotta hanketta voidaan kehittää eteenpäin yhdessä. Julkiset rakentajat - kunnat, kaupungit ja valtio - pyytävät lausuntoa jo usein hankesuunnitelmaa valmisteltaessa. Lausuntopyyntö osoitetaan Museoviraston rakennushistorian osastolle (PL 169, 00511 Helsinki). Lausunto lähetetään ensisijaisesti sitä hakeneelle sekä automaattisesti tiedoksi asianomaiselle maakuntamuseolle ja alueelliselle ympäristökeskukselle. Lausuntopyynnön liitteiksi tarvitaan rakennushistorian selvitys sekä muutossuunnitelma. Mitä tarkemmin lausuntopyynnössä esitellään suunniteltua rakennushanketta, sen parempi. Sanallinen selitys kuvilla täydennettynä, yksityiskohtaiset piirrustukset ja kuvia selventävät kohteen sijoittumista maastoon ja muihin rakennuksiin. Myös sisätiloista toivotaan kuvia. Suunnittelun pohjaksi on hyvä tehdä rakennushistorian
selvitys. Siinä selvitetään mm.
Arkkitehti Erkki Mäkiön piirros huoneen näkymättömissä olevien rakenteiden tutkimiseksi on julkaistu Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisusarjassa (nro 19) "Valtion rakennusperinnön vaaliminen". Nimestään huolimatta kirja tarjoaa perustietoa rakennussuojelusta sekä korjaushankkeen rakennuttamisesta ja restauroinnista myös yksityisille rakentajille, vanhojen rakennustensa huoltajille ja niiden kunnostuksesta kiinnostuneille Termejä
Seija Linnanmäki
Lisälinkkejä: Ympäristöhallinnon korjausrakentamisoppaita Rakennusluuppi - vanhojen rakennusosien kauppapaikka
|
|
||||||||||||||||||||||
