Outi Palttala-Heiskala, Arkinor Oy

Ekokylä ja -kaupunki

lähteet:
1) Bruno Erat , Ekologia, ihminen, ympäristö, Jyväskylä 1994
2) Kari Ojala; Kestävän yhdyskunnan käsikirja, Jyväskylä 2000
3) Pirjo Siipola, lisensiaattityö; Kestävän kehityksen mukainen pientaloryhmä -kolmen suomalaisen ekokylähankkeen toteutus, Oulun Yliopisto, Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin osasto, 2000
4) Irmeli Harmaajärvi, Anneli Lyytikkä, "Ekokylien ekologinen tase, Ympäristöministeriö, Helsinki 1999

Yhdyskunta ja luonto
Nykyisissä teollistuneiden maiden yhdyskunnissa on ongelmana ihmisen luomat ekosysteemit; pelto, tieverkko, rakennukset jne., jotka eivät pyri luonnon ekosysteemien tapaan tasapainoon, vaan vaarantavat elämälle välttämättömiä prosesseja (lähde 1 s. 95).

Nykykaupunki (lähde 1, s. 64-67)
Kaupunkien jatkuvat energia- ja materiaalivirrat toimivat puutteellisesti, josta yhtenä seurauksena ovat jätevuoret sekä saastunut maa, ilma ja vesi. Kaupunkilaiset elävät tekotodellisuudessa, jossa energia ja materiaali virtaavat ilman asukkaiden osallistumista niiden hallintaan. Tällöin ihminen etääntyy luonnonprosesseista ja kadottaa taitonsa toisenlaiseen elintapaan ja vastuuseen oman elintavansa seurauksista. Toisaalta kaupunki on jaettu osiin, jotka eivät tee yhteistyötä ja toiminnot ovat hajallaan. Kaupunkilaisten aika kuluu liikkumiseen paikasta toiseen, jolloin myös liikenne- ja ympäristörasitukset kasvavat. Kaupungin demokratia on hämärtynyt ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kavenneet. Persoonattomat kaupunkiympäristöt muistuttavat toisiaan. Kaupunkien koon kasvaessa rakentaminen työntää luonnon ja sen mekanismit yhä kauemmaksi, jolloin asukkaiden viihtyisyys kärsii sekä biologiset edellytykset ilman puhdistamiseen ja vesivirtojen hallintaan ja monipuolisiin biotooppeihin katoavat. Maailman suurkaupungit kasvavat yli yli ympäristönsä kantokyvyn (ruoka - ympäristörasitus). Pohjolassa kaupunkien rakenne on suurempi ongelma: kaupunkien sisäinen hajaantuminen on seurausta pirstaleisesta kaavoituksesta, joka on ollut riippuvainen maanomistuksen kehittymisestä. Täällä yksityisautoilu hajottaa kaupunkirakenteen. Liikennealueiden vaatima tila esim. Helsingin maankäyttösuunnitelman mukaan viidessä seitsemästä kaupunginosasta on varattu katu- ja tiealueisiin yli 40 % kokonaispinta-alasta.
Lisääntyvän yksityisautoilun seurauksena myös energiankulutus, ruuhkautuminen, melu ja päästöt kasvavat.

"… kaupungistumisen aiheuttamat ympäristöongelmat täytyy ratkaista ekologisesti kestävin keinoin niin itse kaupungeissa kuin alueilla, josta ne saavat voimavaransa. Jatkuvassa kehitysprosessissa tulisi pyrkiä kaupunkien omavaraisuuden parantamiseen verkottamalla ne ympäröivän ja lähellä olevan maaseudun kanssa, jolloin kierrätysprosesseja saataisiin käynnistettyä ja parannettua." (Bruno Erat, lähde 1)

Kestävä yhdyskunta (lähde 1, s. 95-96)
Kestävän kehityksen päämääränä on saada kaikki kulttuurielementit integroitua osiksi luonnon omia järjestelmiä.Ihmisen teknologia on alkeellista verrattuna luonnon integroituneisiin ja itsesääteleviin järjestelmiin. "Vain jos ihminen paremmin ymmärtäisi ekologiaa ja ottaisi oppia luonnon malleista, voisi ihmiskunnalle avautua tie kestävään tulevaisuuteen ja tasapainoon luonnon kanssa." kirjoittaa Bruno Erat (1). Hän myös esittelee Barry Commonerin analyysin luonnon tasapainosta, jossa kaikki on kytketty yhteen, mikään ei häviä ja luonto tietää aina parhaiten sekä kaikki maksaa. Bruno Erat avaa Commonerin teesiä seuraavasti: " Luonto hyödyntää voimavarojaan erittäin taloudellisesti aina kokonaisuutta "ajatellen". Kaikki biosfäärin aineet käytetään uudelleen, mikään ei häviä eikä mikään ole turhaa. Järjestelmässä kaikilla on tehtävänsä ja kaikki tarvitsevat toisiaan, eikä pelkästään saajan tai antajan asemassa olevaa löydy. Myöskään exploitaatiota ei esiinny, vaikkakin jokainen laji pyrkii keräämään itselleen niin paljon kuin mahdollista. Tämän estämiseksi luonnossa toimivat hienot ja tehokkaat säätömekanismit. Mikään ei ole ilmaista, kaikki maksaa."

Integroitu suunnittelutapa avain kestävämpään yhdyskuntaan (lähde 1, s. 96-116)
Ongelmien ratkaisemiseksi ne täyytyy ensin ymmärtää -sektoriajattelusta täytyy siirtyä pyrkimykseen hahmottaa moniulotteinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eri asioiden vuorovaikutussuhteiden kartoittaminen luo perustan suunnittelulle ja tehtäville ratkaisuille.

Bruno Eratin kolmen pilarin kestävän kehityksen yhdyskuntamalli:

Kestävän yhdyskunnan luonnontilainen ja ihmisen muokkaama ympäristö ovat tasapainossa keskenaään. Tämän edellytyksenä on tuntea paikan historia ja nykytilanne; luonnon antamat lähtökohdat, sen uusiutuvien materiaalien voimavarat sekä suljetut paikalliset kierrot. Perinteinen rakentaminen on hyödyntänyt paikan tarjoamia rakennusmateriaaleja ja suotuisaa pienilmastoa. Myös kasvillisuutta, eläimiä ja maastonmuotoja on säilytetty ja hyödynnetty. Nykytilanteessa myös luonnon edellytyksiä jätteiden ja veden kierrätyksessä, maapohjan tuottavuuden sekä ilman ja veden laadun parantamisessa pitää hyödyntää. Rakentaminen tulee keskittää luonnon vähiten aroille alueille ympäristöä mahdollisimman vähän rasittavalla tavalla. Lisäksi kaupunkirakenteessa tulee huomioida säilyvien biotooppien yhteydet ja riittävä koko, jotka sallivat kasvien ja eläinten paluun ihmisen asumisen rinnalle. (1)

Yhdyskunnan rakentumiseksi kestäväksi tulee maankäyttöä ohjata liikenne-, viher-, pintavesistruktuurin ja kunnallisteknisten järjestelmien avulla. (1)

Liikennestruktuuri
Liikennejärjestelmien kehittäminen kestävän kehityksen mukaiseksi edellyttää joukkoliikenteen saamista sujuvammaksi, edullisemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi. Myös jalankulku ja pyörätieverkkoa tulee kehittää. Suuri kehitysaskel olisi, jos kulkuneuvot tulevaisuudessa hyödyntäisivät joko suoraan tai välillisesti aurinkovirtausenergiaa. (1)

Viherstruktuuri
sisältää luonnonvaraiset alueet, maatalousalueet, viheralueet ja puistot. Viherstruktuurin tulisi muodostaa katkeamaton yhtenäinen verkosto, johon asuinalueiden pienemmät (pihat) biotoopit liittyvät. (1)

Pintavesistruktuuri
on osa viherstruktuurin monipuolistamiseksi sadevedet tulisi johtaa puroihin ja lampiin myös rakennetuilla alueilla. Tavoitteena olisi virkistysarvoltaan rikas miljöö: viheralueiden, pintavesistöjen, kevyen liikenteen yhdistäminen, jotka antaisivat biologiselle monimuotoisuudelle kehitysedellytykset sekä voisivat toimia osana kunnallisteknisiä järjestelmiä. (1)

Kunnallistekniset järjestelmät
Kestävän yhdyskunnan energian- ja lämmönjakelu, lika- ja sadevesijärjestelmien, jätehuolto- ja viestintäverkostojen kehittymiseksi joustavammaksi ja edullisemmaksi tulisi siirtyä keskitetyistä järjestelmistä paikallisiin luonnon omia prosesseja hyödyntäviksi. (1)

Energian laatu ja määrä
Parasta energiaa on säästetty energia. Seuraavassa taulukossa on esitetty joitakin energiansäästömahdollisuuksia:

Paikallista puhdasta energiaa
Nykyään riippuvuus fossiilisista energialähteistä kasvaa jatkuvasti, kuten myös hiilidioksidi-, rikki- ja typpipäästöt. Näistä seurauksena ovat mm. ilmaston muutokset. Tulevaisuudessa täytyy siirty' vähemmän energiaa kuluttavaan elämäntapaan ja teknologioiden käyttöön. Uusiutumattomista energianlähteistä pitää siirtyä virtausenergioiden hyödyntämiseen (aurinko-, tuuli-, aalto-, vesivoimaenergia ja biomassa). Aurinkoenergian hyödyntämisen keinoja ovat : varastoiminen lämpönä, muuttaminen toiseen muotoon (vety) ja täydentäminen muilla energialähteillä. (1)

Aineet kierrätetään
Aine kierrätetään ihmisen järjestelmissä ja palautetaan luonnon kiertoon, sellaisessa muodossa, että ne palautuvat jälleen käyttökelpoisiksi ainesosiksi. Tavoitteena on siirtyä luonnonvarojen kuluttamisesta ja kuormittamisesta jätteillä luonnon ja yhdyskunnan vaihdantatalouteen. Ympäristön sietokyvyn ylittävät päästöt vaikuttavat myös ihmisen terveyteen ja luonnon tilaan.(1)

Paikallisuus ja kehittynyt kommunikaatio
Monipuolinen ja paikallisesti omavarainen lähimiljöö hyödyntää aineellisia resursseja järkevästi, mikä tuo taloudellista etua ja säästää resursseja sekä ehkäisee jätteiden syntyä. Paikallistasolla huolehditaan riittävä puhtaan energian ja säästävästä veden käytöstä, järjestetään jätteiden hyötykäyttö sekä tuotetaan terveellistä ravintoa. Sopiva yksikkökoko auttaa luomaan miellyttävää asukkaiden tarpeet täyttävää ympäristöä, jossa ihmisen toiminnan ja yhdyskunnnan prosessit ovat näkyvissä. Suhde elämää ylläpitäviin prosesseihin on suora samoin kuin vastuu ryhmästä ja ympäristöstä. "Tuotanto ja kulutus voidaan kytkeä tehokkaasti toisiinsa ja tuotantoprosessien sivutuotteet hyödyntää luonnon tapaan siellä missä ne syntytvätkin. Tämä tarkoittaa, että rajat yhdyskuntasuunnittelun eri osa-alueiden välillä häviävät; niitä arvioidaan ja optimoidaan suhteessa toisiinsa. Tällöin prosessit voidaan kytkeä sarjoihin (kaskadikytkentä) kuten energiankäytössäkin ja voimvarat hyödyntää paljon tehokkaammin. Ekologisten etujen lisäksi saavutetaan näin toimien myös taloudellisia etuja. Tuottaja saa paremman tuoton perustarvikkeiden ollessa silti esulliempia kuluttajalle, koska suurin osa välillisistä kustannuksista (jotka yleensä muodostavat valtaosan), kuten pakkaukset, kuljetus, välivarastointi ja välikädet poistuvat. Ruokatuotannossa voidaan kuvitella yhdyskunnan myyvän tuottamiaan ravinteita maanviljelijöille hintaan, joka on nykyisiä keinolannoitteita edullisempi."

Kestävän yhdyskunnan käsikirjassa Kari Ojala ottaa kantaa tiiviin, kaupunkimaisen yhdyskuntarakenteen puolesta, hänen ratkaisumallinaan on tehokas kaupunkipientalorakenne sekä laadukas kerrostalorakentaminen sekä täydennysrakentaminen. Paikallisesta ravinnon tuotannosta hän kirjoittaa: "Ravinnon omavarainen tuottaminen ei vähänkään kaupunkimaisissa oloissa onnistu niin, että tuotannolla olisi merkitystä kotitalouden ruoan kulutuksessa. Ruoan harrastuksenomainen viljely on silti antoisaa." (lähde 2, sivu 82)

Ojala jättää kuitenkin huomiotta lähiruoan tuotantoedellytysten turvaamisen kautta tulevat mahdollisuudet aineen ja energian kierron hoitamiseen tasapainossa ja tiiviiseen yhdyskuntarakenteeseen sovitettuna.

Ekokylät
Pirjo Siipolan lisensiaattityössään kokoamat ekokylän kriteerit (lähde 3 s.195-197):

Siipola kokoaa yhteenvedossaan: "Yksittäisiin ekokyliin verrattuna ekokylä tarjoavat mahdollisuuksia erilaisiin yhteisesti rakennettuihin järjestelmiin. Energiahuollossa se voi olla esimerkiksi yhteinen hakevoimala tai aurinkokerääjät tai tuulivoimala. Ekokylässä voi olla kiinnostusta ja mahdollisuuksia perustaa oma kauppa tai tehdä yhteisostoja. Kylä yhteisessä kierrätystalossa saadaan tarpeettomat tavarat hyötykäyttöön. Ekokylässä on mahdollista viljellä yksin tai yhdessä. Jätevesin käsittelyyn ekokylä tarjoavat enemmän mahdollisuuksia ekotaloon verrattuna. Näitä ovat esimerkiksi pienpuhdistamot, juurakkopuhdistamot tai virtsasäiliöt. Yhteistilat tarjoavat mahdollisuuden yhteiseen lasten hoitoon, kokoontumiseen, harrastuksiin, juhliin, työpajoihin tai saunomiseen. Ekokylät voivat olla myös edelläkävijöitä etätyön yhdistämisessä maaseutumaiseen asumiseen." (3)

Ympäristöministeriön tutkimus "Ekokylien" ekologinen tase
Irmeli Harmaajärven ja Anneli Lyytikän vuonna 1999 julkaisema tutkimus sai tuolloin paljon julkisuutta ja on paljon käytetty lähteenä ekokylä-aiheissa. Pidän tutkimuksen rajauksia kuitenkin kyseenalaisina. Tutkimukseen valitut kylät eivät kaikki ole tavoitteeltaankaan ekokyliä. Ja kun tutkimusotantaa tarkastellaan keskiarvoina tehdään julkaisussa voimakkaita yleistyksiä: " 'Ekokylät' kuluttavat keskimäärin enemmän energiaa ja luonnonvaroja, aiheuttavat enemmän päästöjä ja maksavat enemmän kuin taajamatyyppiset pientaloalueet". Valitettavasti tätä lausetta on lainattu laajasti, vaikka viimeisimmät ekokylähankkeet ovat huomattavasti tutkimukseen valittuja kohteita kehittyneempiä, sekä sähkönkulutuksen että liikkumistarpeen suhteen. Silti tärkeää on edelleen kiinnittää huomiota tutkimuksen esiinnostamiin asioihin uusia ekokylähankkeita suunniteltaessa: alueen sijaintiin ja rakennusten energiankulutukseen. Mielenkiintoista olisi myös toteuttaa Harmaajärven ja Lyytikän laatimalla arviointimallilla myös uusien ekokylien ekologisen taseen arviointi. Toivoisin kuitenkin Harmaajärven ja Lyytikän arviointimallia kehitettäväksi ottamaan huomioon myös vapaa-ajan liikenteen ympäristövaikutukset (lentomatkat, autoilu yms.). (4)

Mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi myös kaupunkien ekologisen taseen kehittyminen kaupunkien kasvaessa.

RakAs; linkkilista: ekokylät, ekologinen yhdyskuntarakenne: http://rakas.kulma.net/dyn/linkit/listaa/?catid=4&order=otsikko

Safan Ekoyhdyskuntaprojekti:
http://safa.fi/proj/eko/

Merilappi-instituutti Ajatuksia ekologisesta asumisesta:
www.merilappi-instituutti.fi/keke/ kortteli/korttelirap/kekeasu.pdf

Linkit sivustossa Ekokylien linkkejä Suomessa ja ulkomailla