Vuonna 1877 rakennettu, alun
perin Tammelan kansakoulun käsityörakennus on hirsirunkoinen,
paneelipintainen ja tiilikattoinen. Vuosikymmenten varrella
se on palvellut mm. alakansakouluna, kunnan toimistona ja
kirjastona. Vuonna 1924 taloa korjattiin ja laajennettiin.
Se toimi koulutiloina 1980-luvulle asti. Taloa
odotti purkupäätös, kun Tammela-seura teki
suojeluehdotuksen. Lääninhallitus suojelikin rakennuksen
vuonn 1991 rakennuslain nojalla. Kaupunki valitti päätöksestä saman
vuonna, mutta ympäristöministeriö piti suojelupäätöksen
voimassa. Ministeriön päätös tuli vasta
1997.
Koko väliajan 80-luvulta asti rakennus
oli poissa käytöstä, kylmänä. Kattokin
vuosi.

Talo päätettiin kunnostaa päiväkodiksi.
Hankkeen kustannusarvio on noin 400 000 euroa., josta puolet
saatiin valtiolta.
Suunnittelutyö on vielä kesken.
Tähän mennessä lattiat on aukaistu ja vanhat
eristeet (hiekka ja turve) poistettu. Lattiat olivat osittain
lahonneet mm. viemärivuodon takia.
Koska rakennus on lailla suojeltu, Museovirasto
on ollut mukana korjauksen suunnittelussa. Alun perin suunnitelmissa
oli uusia ikkunat ja väliseinin pienentää keskeistä isoa
huonetilaa, mutta näistä ajatuksista on luovuttu
Museoviraston suosituksesta. Iso tila jaetaan pienempiin
matalampien irtoelementtien avulla.
Lankkulattiat maalataan liukastumisenestomaalilla.
Seiniin tulee puolipaneelit. Seinälevyjen alle tulee
hirsipintaa tasaava pellavaeristekerros. Seiniin Museovirasto
suosittelee huokoista kuitulevyä.

Virasto pitää painovoimaista ilmanvaihtoa
suositeltavampana, mutta koska sitä hallitsevia suunnittelijoita
ei juuri ole, koneellinen ilmanvaihtokin hyväksytään.
Lämmitys hoidetaan kaukolämmön avulla. Museovirastolla
ei ole jyrkkä kantaa lämmönjakotapaan; se
on harkittava tapauskohtaisesti. Niin patteri-, lattia- kuin
ilmalämmitystäkin on käytetty suojelukohteissa.
Vanha ulkovuori on tarkoitus säilyttää,
samoin vanhat ikkunat kunnostetaan. Niiden lämmöneristävyyttä on
mahdollista parantaa esim. selektiivikalvoilla tai kolmannella
lasilla. Nykyiset, taloon sopimattomat kuistit uusitaan.
Ratkaisevan tärkeää on maanpinnan leikkaus
ja perustusten salaojitus, jotta tulevilta kosteusvaurioilta
vältytään.
Kaupungin roolina on sovittaa yhteen Museoviraston
ja käyttäjän, päiväkotihenkilökunnan
toiveita. Hoitohenkilökunta suhtautuu varauksella tilojen
jakoon matalilla elementeillä, koska ne eivät eristä ääntä kuten
kiinteät seinät. Esimerkiksi pukemistilassa riittää ääntä,
ja siksi se olisi hyvä eristää omaksi tilakseen.
Kritiikkiä saavat myös käytävät,
jotka innostavat lapsia juoksemaan. Vessoja olisi hyvä olla
lapsien käytössä vähintään
kaksi.
|