|
|
Järviin
kohdistuva fosforikuormitus ei tule näkyviin välittömästi,
sillä fosfori sedimentoituu pohja-ainekseen. Esimerkkikohteena
olleen Vesijärven fosforiviipymä on viisi vuotta.
Järven fosforipitoisuus on alkujaan ollut 10-15 mikrogrammaa/litra
luokkaa, mutta nykyisin ihmisen toiminnan seurauksena se on
25 mikrogrammaa. Massaleväkukinnot, joilta onneksi viime
kesänä Vesijärvellä vältyttiin, ovat
yksi ilmentymä ravinnepitoisuuden noususta. Raini Kiukas
kertoi, että liukoista fosforia valuu Vesijärveen
taloista tai kesämökeiltä (22 %) lähes
yhtä paljon kuin maataloudesta (24 %). Vesijärviprojektin
tarjoama suunnitteluapu parempien jätevesien puhdistusjärjestelmien
rakentamiseksi ei kuitenkaan saanut liikkeelle Vesijärven
ympäristön asukkaita, joten projekti jouduttiin
suuntaamaan uudestaan.
Seuraavassa vaiheessa kartoitettiin jäteveden puhdistamiseen
liittyviä ongelmia, joita oli sekä uusissa että
vanhemmissa rakennuskohteissa. Uudisrakentamisen kohdalla
Raini Kiukas kertoi selvinneen, "etteivät asukkaat
varaudu realistisesti vesihuollon rakentamiskuluihin, vain
rautakaupasta ostettavien laitteiden hintaan varaudutaan -jos
siihenkään. Kaivuu-, kuljetus- ja maa-aineskustannukset
jäävät kustannuslaskelmista usein pois. Eipä
ole siis ihme, että rakentamisessa pyritään
säästämään: ei käytetä
ammattilaisia, koneurakoitsijat tekevät kiireessä
töitä viikonloppuisin, jolloin viranomaistarkastuksia
ei tehdä." Lisäksi Kiukas toi myös esiin
sen, ettei vastuu kokonaisuuden toiminnasta kuulu kenellekään
ja vertailevaa tutkimusta eri laitteiden väliltä
puuttuu. Asukkaat valitsevat yleisesti halvimman vaihtoehdon
eikä puhdistustuloksistakaan ole juuri kukaan kiinnostunut.
Ongelmia on ilmennyt myös käytön aikaisen huollon
laiminlyönneistä, monesti asukkaat eivät edes
tiedä huollon tarpeesta -jopa sakokaivojen tyhjennyksiä
jää tekemättä. "Usein ajatellaan,
että kun järjestelmä kerran on maahan rakennettu,
se sitten riittää -enää asiaa ei tarvitse
ajatella" Raini Kiukas toteaa. Hän luettelee puutteita
myös huolto-ohjeissa ja -menetelmissä, lainsäädännössä,
neuvonnassa sekä kontrollissa. Kiitosta eivät saa
myöskään paikalliset urakoitsijat tai maa-aineksen
toimittajat eikä rautakauppakaan, joka myy laadultaan
minkälaisia tuotteita tahansa. Puhdistuslaitteista puuttuu
myös sertifiointijärjestelmä. Edelleen laitteiden
vertailua vaikeuttavat jäteveden laadun käyttäjäkohtaiset
suuret erot.
Haja-asutusalueiden jäteveden puhdistuksen ongelmien
takia Raini Kiukas suositteleekin kunnalliseen verkkoon liittymistä
aina, kun se vain suinkin on mahdollista. Hän painottaa
myös, että moni järjestelmä toimii paremmin,
kun on enemmän vettä, joten naapurien yhteistyö
kannattaa sekä kustannussäästöjen että
puhdistustuloksen kannalta. Lisäksi puhdistusjärjestelmä
tulee ehdottomasti rakentaa niin, että se on huollettavissa
ja tarkkailtavissa: tyhjennysmahdollisuus, (auto pääsee
kaivon lähelle), korjausmahdollisuus (huoltoluukut yms.)
sekä ulostulevan veden laadun seurannan mahdollisuus
(omatoiminen/ kunnallinen). Jäteveden puhdistuksen toimivuutta
voi arvioida puhdistamosta tulevan veden värin ja hajun
sekä lietteen määrän perusteella. Parhaiten
tulos selviää näytteitä ottamalla ja niitä
tutkituttamalla.
Varsinaisista jäteveden puhdistamoista Raini Kiukas
kertoo projektin seuraavassa vaiheessa mallikohteina rakennetun
maahanimeytysjärjestelmän toimineen kohtuullisen
hyvin. Parempi puhdistustulos saavutettiin jonkin verran kalliimmalla
järjestelmällä, missä ennen maasuodatinta
jätevedet käsiteltiin biologisessa saostuskaivossa.
Parhaat puhdistustulokset saavutettiin kuitenkin maitotilojen
jätevesien puhdistamiseksi rakennetuissa panospuhdistamoissa.
Niiden toimivuuteen huollolla on kuitenkin suuri merkitys
-kompressorin toimivuutta tulee valvoa ja se tulee määräajoin
vaihtaa, myös kemikaalien lisäys tulee muistaa.
Oman luokkansa Raini Kiukkaan mukaan muodostavat kuitenkin
taloudet, joissa käymäläjätteitä
ei johdeta lainkaan jäteveteen. Käymäläjätteen
ravinnekuormituksen osuus kotitalouksien jätevesistä
selviää vertailtaessa esimerkkikohteiden sakokaivoista
tulevaa jäteveden koostumusta: kompostikäymälöitä
käyttävän ekokylän jätevesissä
fosforia on vain 1/24 osa vesivessatalouden jäteveden
fosforikuormasta, typen osuus on noin 1/10 ja BHK:n noin 1:3,5.
Tästä lähtötilanteesta seuraa se, että
hyvinkin toimiva jätevedenpuhdistusjärjestelmä
pääsee puhdistustuloksellaan vasta lähelle
ekokylän sakokaivosta tulevan jäteveden laatua.
Kompostikäymäläkohteiden harmaanveden laatu
puhdistuksen jälkeen on selvästi myös kunnallisia
puhdistusjärjestelmiä puhtaampaa. Kunnalliset järjestelmät
vasta aloittelevat typen puhdistamista jätevedestä,
eikä esim. Tampereen Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon
typen puhdistustulos ole vielä lähelläkään
kompostikäymälöiden poistaman typen määrää.
"Niin kompostorin, käyskän käyttäjän
kuin puhdistamon omistajankin, on kaikkien sitouduttava pieneen
puuhasteluun. Imeytys ei tarvitse muuta kuin kerran vuodessa
tyhjennyksen ja sen voi sopia, että autoilija tekee sen
automaattisesti, mutta näissä muissa on toisin,
on tarkistettava toiminta jopa lähes päivittäin
ja tehtävä jotakin. Kaikille ei malli sovi ja se
on hyvä pitää mielessä" Raini Kiukas
summaa.
"Puhuva kakkakaivo hälytyksineen on uuden ajan
malli niille, joilla ei ole aikaa ja kiinnostusta, mutta näin
saadaan kuitenkin varmistettua hyvä toiminta."
---
Kompostikäymälän tyytyväisenä käyttäjänä
lisäisin Raini Kiukkaan laatimaan listaan jätevesien
laadun parantamiseksi kunnalliseen viemäriverkkoon liittymisen
yläpuolelle kompostikäymälöiden rakentamisen
vesivessojen tilalle erityisesti haja-asutusalueilla.
Referaatti: Outi Palttala-Heiskala
Forssan ammatti-instituutin
Luonnonmukaisen rakentamisen koulutus järjesti teemapäivän
kompostoinnista ja jätevesien puhdistuksesta haja-asutusalueilla
22.9.2002.
|
