Vuonna 1836 rakennettu, kuusikerroksinen tehdas
on Pohjoismaiden ensimmäinen iso teollisuusrakennus.
Se on rakennussuojelulailla suojeltu arvokas kokonaisuus.
Kumpaankin päätyyn on tehty lisäykset 1860-
ja 1890-luvuilla.
Ongelmat olivat monitahoisia. Rakennuksella ei ole ollut
pitkään aikaan enää varsinaista käyttötarkoitusta
pienimuotoista varastotoimintaa ja läpikulkua lukuun
ottamatta. Toisaalta se oli rakennuksen pelastus; tehdas oli
lähes samassa tilassa kuin sata vuotta sitten kun tehdastoiminta
päättyi.
Korjausrakentamisen lähtökohta oli sikäli
poikkeuksellinen, että varsinaisesta käyttätarkoitusta
ei ole lyöty lukkoon. Museoviraston kanssa yhteistyössä
mietitään mitä saleissa voisi tehdä, kunnostetaan
ne ja sitten tarjotaan vuokrattavaksi.
Tästä lähtökohdasta mietittiin mitä
tiloja monipuolisen toiminnan kannalta on välttämätöntä
saada. Poistumistiet laitetaan vanhoista porrashuoneista kuntoon,
lisäksi tarvitaan vessa, ilmanvaihto ja sähköistys.
Vessa ja sähköistys keskitetään vanhaan
voimansiirtohuonetilaan sekä lisätään
pienikontti toiseen päähän tehdasrakennusta.
Ilmanvaihto ratkaistaan paikallisilla koneilla - vanhoja julkisivun
ilmanvaihtoreikiä hyödyntäen. Näin vältytään
raskaalta hormistolta. Puisten välipohjien paloturvallisuutta
parannetaan perinteisellä magnesiittipinnoituksella.
Muutoin pintoja kunnostetaan pääasiassa putsaamalla,
vanhat kulumajäljet säilyttäen.
Näillä minimitoimenpiteillä kustannukset jäävät
alhaisiksi ja käyttömahdollisuudet ovat monet.
Vanhat valurautaportaat rauhoitetaan
vilkkaalta henkilöliikenteeltä.
|
